Taas miettii tämän blogin järkevyyttä.
Yläkerta edistynyt jonkin verran, mutta kuvia en ole ottanut.
Laminaatit edelleen paketeissa, ne pitäisi alkaa laittamaan seuraavaksi.
Sitten pääsisi porrasaukon kimppuun.
Ehkä sitten tulee jo kuviakin.
Tämä päivä mennyt kalsaripäivänä huonosti nukutun (nukuttujen) yön jälkeen.
Ei ole virtaa mihinkään,
alkanut turvottaa sormia,
selkää särkee öisin, närästää, rytmihäiriöitä,
mikään asento ei ole oikein hyvää nukkumiseen,
mitkään vaatteet eivät enää mahdu päälle.
Alan laskee melkein jo päiviä pikkuisen syntymään, vaikka vielä on aikaa.
Tykkään olla raskaana, mutta viimeisen kuukauden voisin missata ;)
Silloin alkavat vaivat.
Mutta kyllä, tiedän. Palkinto kaikesta tästä on kaiken tämän arvoinen.
Sitä ajatellen en saisi valittaa.
Loppuaika menkööt vaikka kalsareissa, tukka silmillä. ;)
Onneksi viikonloppuna pääsen reissuun siskojeni kanssa - luultavasti (toivottavasti vaikka) vatsalihakset kipeytyvät taas silkasta nauramisesta. (Ja jouduttavat vauvelinkin maailmaan tuloa, mieluusti kuitenkin turvallisesti kun olen kotisairaalan (oysin) lähimaastossa taas)
Niin tutussa muistissa nuo oireet ja tuntemukset. Eikä paljon auta, vaikka sanotaankin että kohta se loppuu. Koita nukkua päikkäreitä ja tehdä itselle mieluisia asioita, maalata, leipoa, sisustaa, lukea lehtiä ja kirjoja, jne. Että saat ajan kulumaan, niin ei käy niin pitkäksi viimeiset viikot.
VastaaPoistaToivotaan ettei pikkunen ennen reissua synny. ;)
voima-halit sinne <3 niin tuttua,niin tuttua monesta raskaudesta ja nyt jo haikeus hiipinyt sydämeen,eikö enää koskaan? ikä alkaa painaa "vanhusta" ;)
VastaaPoista