Tai voisiko jo sanoa, että kesässä.
Paljon mahtunut asioita viime päiviin, viime viikkoihin. Päällimmäisenä huoli lähimmäisen vakavasta sairastumisesta ja nyt viimeisimpänä oman lapsen onnettomuudesta. Mutta onneksi siinä kyseessä kuitenkin vain jalka, joka paranee. Mutta kuusi viikkoa kipsi jalassa juuri kesän alussa ei hirveästi lasta hymyilytä.
Mieli ollut sellainen, että on pitänyt purkaa ajatuksia maalaamiseen ja jokunen runokin on tullut väännettyä.
Sisustaminen tuntuu jokseenkin pinnalliselta tällä hetkellä. Mutta tällaista on elämä, heittelemistä surusta iloon, toivosta epätoivoon. Eläkäämme jokainen hetki sydämellä.
Kuva keskeneräisestä taulusta.
Koivut inspiroivat kovasti. Lempipuuni.
