Joulua kohti..

 

 

Onpas vierähtänyt edellisestä postauksesta.

Syytäkin on.

Meillä on poikavauva.

Hän syntyi neljä viikkoa sitten. Kuukausi siis tässä menty vauvahuumassa ja jouluisissakin fiiliksissä, ettei paljon koneelle ole ehtinyt, eikä malttanutkaan tulla.

Ylimmäiset kuvat taitavat olla jo ensimmäiseltä adventilta, jolloin saatiin alkaa polttamaan eskarilaisen tekemän kynttelikön ensimmäistä kynttilää.

Lintulaudallakin käy vipinä, tosin kuvaan ei sattunut yhtään varpusta.

 

Yläkerta loppusuoralla

 

Yläkerran aulasta muutama kuva, kun ensin sain raivattua pahvit lattioilta, imuroitua sahanpurut ja raivattua työkalut ym rojut yhteen huoneeseen. Vähän näyttää jo paremmalta. 

Muutamia listoja sekä pariovea vaille valmis tää olis...

 

Aulan lautaseinästä tykkään kovasti. Olisin halunnut vielä isommat raot, mutta laudathan kuivuvat, joten ajan kanssa raotkin kuulemma levenevät vielä.

Portaista ja kaiteista tykkään kans.

Ah, nyt talokin hiljainen ja mies yövuorossa. Taidan rapistella vähän karkkipussia. =)

Tänään

Kodissa, jossa lapsi on

on jotain enemmän,

enemmän kuin sanat kertovat,

kuin mitä ymmärrän.

 

Kodissa jossa lapsi on,

taivaalta puhaltaa,

tuuli käy oveen ja ikkunaan,

jokaista koskettaa.

 

Kodissa, jossa lapsi on,

uskotaan ihmeisiin,

uskotaan leikkiin ja satuihin, pilviin ja unelmiin.

 

- Anna-Mari Kaskinen -

 

 

Ajatukset tänään niin vain oman navan ympärillä.

Voisin niin lähteä jo vauvan hakuun.

Portaat

Viime viikolla saatiin portaat. Niistä puuttuu vielä joitakin pinnoja.

Tässä muutama kuva - lisää laitan kun ovat valmiit. Pakko oli rajata kuvia, roinaa, työkaluja ja remonttisotkua vähän joka puolella.

Portaat valkoiset. Pinnat metallia, muuten puuta.
(huom, tyttöjen maja portaitten alla:D )

 Isänpäivääkin julittiin tyttöjen tekemällä kakulla ja joulutortuilla

Isä, tässä sinulle on pienen pieni käsi.
Minä, sinun lapsesi, elän lähelläsi.
Kasvan, kasvan nopeasti.
Tie vie toisiin kyliin.
Tänään vielä aikaa on.
Ota minut syliin.

Kaappi

Kiiruhdin tänään kirpparille, sillä perjantaina ehdin juuri ennen sulkemisaikaa näkemään, kuinka joku roudasi sinne tällaista 50-luvun koivukaappia. Avasin auton ikkunan ja kysyin onko viemässä kirpparille ja mihin hintaan. Mies huusi, että 70 eurolla lähtee, laitetaanko kyytiin. Olin pikkuautolla, joten se ei olisi onnistunut. Tänään sitten menin heti aamusta kirppikselle rukoillen, että kaappi olisi vielä siellä. Mutta ei, joku oli heti klo 10.00 ostanut  sen, minä olin paikalla vartin yli :(

Kyllä harmitti.

Mutta ehkä niitä tulee vielä vastaan?!

Paluu arkeen - mutta sitä parhautta!

Ihana viikonloppu takana. Sinivalkoisin siivin lennettiin yhden siskoni luokse Helsinkiin. Lähdin niin innoissaan tästä arjen keskeltä.

 Saatiin taas kunnolla jutella, nauraa, saunoa, syödä, rentoutua ja vain olla. Huolehtia vain itsestä.

Mutta niin kiva oli tulla kotiinkin. Rakkaitten luokse.

Pidin tyttöjä sylissä. Pesin vauvan lelut. Pesin vähän pieniä vaatteita. Voi kun ne ovat pieniä.

Katsottiin tyttöjen kanssa vanhoja vauvavideoita. 

Liikutuin.

Rakastan olla kotona.

Ei mitään sanottavaa

 

 

 

 Taas miettii tämän blogin järkevyyttä.

Yläkerta edistynyt jonkin verran, mutta kuvia en ole ottanut.

Laminaatit edelleen paketeissa, ne pitäisi alkaa laittamaan seuraavaksi.

Sitten pääsisi porrasaukon kimppuun.

Ehkä sitten tulee jo kuviakin.

Tämä päivä mennyt kalsaripäivänä huonosti nukutun (nukuttujen) yön jälkeen.

Ei ole virtaa mihinkään,

alkanut turvottaa sormia,

selkää särkee öisin, närästää, rytmihäiriöitä,

mikään asento ei ole oikein hyvää nukkumiseen,

mitkään vaatteet eivät enää mahdu päälle.

Alan laskee melkein jo päiviä pikkuisen syntymään, vaikka vielä on aikaa.

Tykkään olla raskaana, mutta viimeisen kuukauden voisin missata ;)

Silloin alkavat vaivat.

Mutta kyllä, tiedän. Palkinto kaikesta tästä on kaiken tämän arvoinen.

Sitä ajatellen en saisi valittaa.

Loppuaika menkööt vaikka kalsareissa, tukka silmillä. ;)

Onneksi viikonloppuna pääsen reissuun siskojeni kanssa - luultavasti (toivottavasti vaikka) vatsalihakset kipeytyvät taas silkasta nauramisesta. (Ja jouduttavat vauvelinkin maailmaan tuloa, mieluusti kuitenkin turvallisesti kun olen kotisairaalan (oysin) lähimaastossa taas)